Mustikka, Vaccinium myrtillus ( blueberry, billberry, Blaubeere)
Antioksidanttimarja
Kirjallisuudessa puhutaan yleensä kahdesta eri mustikasta. Blueberry tarkoittaa pensasmustikkaa ja bilberry metsämustikkaa. Pensasmustikka on suuri ja makea, mutta se ei ole sisältä voimakkaan sininen niinkuin metsämustikka. Siten metsämustikassa on enemmän terveyteen vaikuttavia flavonoideja.
Mustikka oli tärkeä kaikille kotitalouksille vielä 50 vuotta sitten, kun ihmiset asuivat vielä maalla. Hyvänmakuista mehua säilöttiin talven varalle ja käytettiin lasten ripulin ja vilustumistautien hoitoon. Toisen maailmansodan aikana lentäjille annettiin säännöllisesti mustikkaa hämäränäkökyvyn parantamiseksi.
Nyt mustikka on keksitty uudelleen. Bostonin yliopiston vanhenemista tutkiva laitos asetti mustikan ensimmäiselle sijalle 40:stä tutkitusta kasvista sen antioksidanttisten vaikutusten vuoksi. Sama tutkimus totesi mustikan sisältävän 40 edullista vitaaliainetta esim. aesculetin, benoix happo, kofeinihappo, betakaroteni, katekini, alfa cedrini, cholorogenihappo, cinnamaldehyde, kumarinihappo, delfinidini, ellagihappo, eugenol, gallic happo, limoneone, myristicin, orientin, fenoli, piperonal, pulegone, quercetin, rutin, ursolic happo. Sama tutkimus paljasti myös, että puoli kahvikupillista mustikkaa antaa saman määrän flavonoideja kuin viisi annosta sekavihanneksia.
Sorbonnen ja Budabestin yliopistoissa on myös hyvin tuloksin tutkittu mustikan antosyanideja. Aineet, joilla mustikan marja puolustautuu bakteereja, sienitauteja ja oksidoitumista vastaan, saattavat toimia ihmisellä samalla tavoin.
Mustikan marjat sisältävät monia hyödyllisiä aineyhdisteitä, A-, C- ja E vitamiinien lisäksi tanniinia, flavonoideja, hydrokinonia, rautaa, mangaania, oleanolic happoa, neomyrtilliniä, natriumia, omena- ja ursolihappoa. Sokereja mustikka sisältää vain 5 %. Mangaania on yleensä niukasti viljellyissä kasveissa. Marjojen pigmentin muodostavat 15 erilaista antosyanidia. Mustikan siniset väriaineet, antosyanosidit ovat koko marjassa, kun taas mustaherukassa ne ovat keskittyneet kuoriosaan.
Marjojen sisältämän tanniinin takia mustikkaa on käytetty myös suun ja nielun tulehdusten sekä vatsa- ja suolistovaivojen hoitoon. Tanniini on myös se aine, jonka uskotaan punaviinissä olevan suotuisien terveysvaikutusten taustalla. Mitään myrkyllisiä sivuvaikutuksia sillä ei ole voitu todeta olevan edes suurina annoksina.
Mustikassa, puolukassa, aroniassa ja varsinkin tyrnissä on huomattavia määriä meille tärkeitä rasvahappoja kuten linolihappoa ja alfalinoleenihappoa. Näitä rasvahappoja saamme jokapäiväisessä ravinnosssamme aivan liian vähän.
Kaikki marjat ovat myös hyviä kuitujen lähteitä.
MUSTIKAN VILJELY
Pensasmustikan viljelyssä tärkein asia on maan Ph. Ph:n tulisi olla 5,5, kun normaali maan Ph on 7. Ph:ta pudotetaan lisäämällä maahan kalkitsematonta turvetta.
Lannoituksena käytetään vain kevyttä kesälannoitusta.
Taimet istutetaan 100 cm välein ja rivivälin leveys riippuu suunnitellusta kesänaikaisesta työstöstä ( esim. ruohonleikkurin/jyrsimen leveys).
Riveille käytetään suojakatetta esim. muovista.
Pensasmustikat kukkivat luonnonmustikkaa myöhemmin vasta kesäkuun alussa eivätkä näin ollen ole yhtä hallanarkoja.
Myyrät saattavat pesiytyä vuosien mittaan pellolle, jota ei kynnetä ja äestetä.
Tuhojen estämiseksi rivien reunoille maan sisälle tulisi asentaa rautalankaverkot tai sitten jyrsiä rivivälejä 1-2 kertaa vuodessa
Koko mustikkamaa tulee myös suojata jäniksiltä kunnon rautalanka-aidalla.
Amerikasta tuodut lajikkeet ovat North blue ja North country, Suomessa lisäjalostettuja taas: Aino, Alvar, Arne, Hele, Tumma. Hyvä pölytys vaatii kahden lajikkeen käyttöä.
MUSTIKAN VITAMIINIT
Mustikka ei ole kovin erikoinen marja C-vitamiinipitoisuudeltaan ( 15 mg/100g, kun tyrnillä 165). Siinä on kuitenkin huomattavasti E-vitamiinia, A-vitamiinia ja karotenoideja. Se sisältää myös jonkin verran B3 ja B2-vitamiineja
Hivenaineista mustikassa on natriumia, kaliumia, magnesiumia, kalsiumia, fosforia, rautaa ja sinkkiä. Nämä määrät ovat kovin samanlaisia kuin marjoilla keskimäärin
MUSTIKAN FLAVONOIDIT
Luonnonmustikan polyfenolipitoisuus on aronian jälkeen suurin kaikista marjoista ( Määttä-Riihinen 2004 )
Mustikan polyfenolit ovat valtaosaltaan antosyanideja. Flavonoleja, katekiineja ja hydroksikanelihappoa on pienempiä määriä.
MUSTIKKATUTKIMUKSIA
Määttä-Riihinen http://www.sitra.fi/muut/marjat
Mustikan antosyaniidit luultavasti auttavat hämäränäköön, mutta tätä todistavaa kaksoissokkotestiä ei ole löytynyt.
Mustikka kuitenkin hyvin antioksidanttinen, mikä antaa viitteitä eduista verisuonten terveydelle.
Mustikka ei ole saanut tutkimuksissa näyttöa tulehdusten ehkäisystä, mutta marja-aroniasta on useita näyttöjä ja siinä on pääosin samoja flavonoideja kuin mustikassakin (s.23, 24)
Marja-aronian on todettu rottakokeissa suojaavan mahalaukkua (s.26). Koska mustikassa on pitkälti samoja aineita, saattaa mustikkakin toimia näin.
Tähän lisäämme aineistoa myöhemmin
mustikka